Rafté työnsi marskin takaisin komeroon ja meni hymyillen tuota tulokasta vastaan.
"Ah, tekö se olette, herra Flageot", sanoi hän; "olen hurmautunut saadessani nähdä teitä".
"Nöyrin palvelijanne, herra de Rafté; no, nyt se on tehty."
"Siis painettu?"
"Viisituhatta kappaletta. Ensimmäiset arkit lentävät paraikaa kaupungilla toisten kuivaessa."
"Voi, mikä onnettomuus, hyvä herra Flageot, mikä surun syy herra marskin suvulle!"
Ettei olisi tarvinnut vastata, nimittäin valehdella, veti herra Flageot taskustaan suuren hopeisen nuuskarasian ja pisti siitä hitaasti nenäänsä hyppysellisen Espanjan nuuskaa.
"Ja mitä nyt tehdään?" jatkoi Rafté.
"Noudatetaan muodollisuuksia, rakas herra de Rafté. Parlamentin asiamiehet, jotka nyt voivat olla varmat painattamisesta ja levittämisestä, nousevat viivyttelemättä vaunuihin, jotka odottavat heitä kirjapainon edustalla, ja lähtevät ilmoittamaan päätöksen herttua d'Aiguillonille; hän on juuri nyt, — ajatelkaas, herra Rafté, mikä onni, tai paremminkin sanoen, onnettomuus, — hotellissaan Pariisissa, joten asiamiehet saavat hänet puheilleen."
Rafté otti nopeasti eräältä läheiseltä tuolilta valtavan nipun oikeudenkäynti-asiakirjoja, jotka hän antoi nyt mestari Flageotille sanoen: