"Siinä minä menettelisin hyvin tyhmästi… te väittäisitte huomenna, että aavistitte sen jo etukäteen. Hyvää yötä nyt, herra marski. Muistakaa seuraavat asiat: pikalähetti heti herra d'Aligren luokse, ja huomenna te vieraaksi mestari Flageotin luo. Ai, mutta osoite… kuski tietää sen, hän on vienyt minua viimeisen viikon ajalla sinne tarpeeksi monta kertaa."
VIIDESKYMMENESKAHDEKSAS LUKU
Lukija tapaa erään entisiä tuttujaan, jonka hän luuli kadottaneensa ja jota hän ei ehkä ikävöinytkään
Lukija kysyy nyt meiltä epäilemättäkin, miksi herra Flageotia, jonka näyteltäväksi joutuu niin majesteettinen osa, kutsutaan tässä prokuraattoriksi eikä vain asianajajaksi. [Kts. "Lääkärin muistelmia". Suom.] Ja koska lukijan huomautus on oikea, niin me vastaamme hänen kysymykseensä.
Joku aika olivat lomat parlamentissa käyneet niin tavallisiksi ja asianajajilla oli niin vähän juttuja ajettavinaan, että niistä tuskin kannatti puhua.
Herra Flageot varautui jo sellaista aikaa vastaan, jolloin hänellä ei olisi enää laisinkaan juttuja ajettavana; ja senvuoksi teki hän prokuraattorin, herra Guildoun kanssa sellaisen sopimuksen, että viimemainittu luovutti hänelle konttorinsa ja liiketuttavansa viidenkolmattatuhannen livren summasta kerta kaikkiaan. Siten oli herra Flageotista tullut prokuraattori. Ja jos nyt kysytään, kuinka hän oli voinut maksaa nuo viisikolmattatuhatta livreä, niin vastaamme sen käyneen päinsä sillä tavalla, että hän nai neiti Marketan, palkollisensa, joka taas sai periä moisen rahamäärän vuoden 1770 lopulla, kolme kuukautta ennen herttua de Choiseulin karkoittamista.
Herra Flageot oli kauan sitten tullut huomatuksi sitkeänä oppositsionipuolueen kannattajana. Kun hän nyt pääsi prokuraattoriksi, jatkoi hän kahta rajummin entiseen suuntaan, ja saavutti tuolla kiihkeydellään jonkinlaisen kuuluisuuden. Ja tämä kuuluisuus ja lisäksi vielä eräs hänen tekemänsä ja levittämänsä kansaa kiihoittava julkaisu, joka koski herttua d'Aiguillonin riitaa herra de Chalotaisin kanssa, kiinnittivät häneen Raftén huomion, marski de Richelieun sihteerin, jonka tietysti täytyi olla perillä kaikista parlamenttiasioista.
Mutta tästä uudesta arvonimestään ja lisääntyvästä merkityksestään huolimatta ei herra Flageot kuitenkaan muuttanut pois Rue du Petit-Lion-Saint-Sauveurin varrelta. Sillä neiti Marketasta olisi ollut vaikeaa, ellei hän olisi saanut kuulla entisten naapurien kutsuvan häntä rouva Flageotiksi ja elleivät herra Guildoun kirjurit, jotka olivat siirtyneet uuden prokuraattorin palvelukseen, olisi saaneet osoittaa hänelle kunnioitustaan.
Mutta arvaa, kuinka herttua de Richelieu kärsi kulkiessaan tämän innoittavan pariisilaisen kaupunginosan lävitse ja joutuessaan tuohon löyhkäävään koloon, jota Pariisin kunnallisneuvosta kunnioitti oikein kadun nimellä.
Herra Flageotin portin edustalla pysäytti herttua de Richelieun vaunut eräs toinenkin ajaja, joka seisautti samaan paikkaan.