"Juuri hän."
"Toden totta; niin on asia… teiltä sain aatoksen."
Herttua puraisi huultaan.
"Menettekö te Luciennesiin?" kysyi herttua.
"Aivan häikäilemättä."
"Mutta kreivitär Dubarry ei voi murtaa parlamentin oppositsionia."
"Minä sanon hänelle, että minä tahdon oikeusjuttuni päätökseen; ja koska hän ei voi kieltää minulta mitään sen jälkeen kun olen tehnyt hänelle palveluksen, sanoo hän kuninkaalle, että tämä asia on hänestä tärkeä. Hänen majesteettinsa puhuu siitä kanslerille, ja kanslerin kädet ovat pitkät, herra herttua… Herra Flageot, olkaa hyvä, tutkikaa tarkoin minun juttuani, se tulee esityslistalle ennenkuin luulettekaan: minä itse vakuutan sen teille."
Herra Flageot pudisti päätänsä sangen epäuskoisesti, mutta ei kuitenkaan saanut kreivitärtä peruuttamaan päätöstään.
Sillä välin oli herttua pohtinut asiaansa.
"No niin, koska te menette Luciennesiin, madame, niin kai veisitte sinne minunkin nöyrimmät tervehdykseni?"