"Odotatteko vielä pahempaa, mitä se jo on tehnyt, sire?"
"Mitä se sitten on tehnyt? Sanokaapas."
"Ettekö nyt sitä tiedä?"
"Se on härnännyt hiukan herttua d'Aiguillonia, mutta siitä kai ei sitä voi hirttää… vaikka rakas herttua onkin ystäviäni", jatkoi kuningas ja katsoi rouva Dubarryyn. "Mutta jos parlamentti on härnännyt herttuaa, niin minä olen maksanut samalla mitalla, häijyllä päätökselläni, eilen tai toissapäivänä, en muista enää, milloin. Me olemme siis kuitit kahden puolen."
"No hyvä, sire", sanoi silloin rouva Dubarry vilkkaasti, "rouva kreivitär tässä on tullut ilmoittamaan meille, että nuo musteherrat ovat käyttäneet nokkelasti tilaisuutta hyväkseen".
"Millä tavoin sitten?" kysyi kuningas ja rypisti kulmiaan.
"Puhukaa, madame, kuningas sallii", sanoi rouva Dubarry.
"Sire, herrat parlamentin jäsenet ovat päättäneet olla kokoontumatta, kunnes teidän majesteettinne on myöntynyt."
"Mitä puhutte?" sanoi kuningas. "Te erehdytte, madame, sehän olisi kapinallinen teko, eikä parlamenttini tohdi nousta kapinaan, toivoakseni."
"Sire, minä vakuutan…"