— Ehkä hänelle on sattunut este.
— Tuokaa meille punssia.
— Se tekee neidin vielä pahemmaksi, sanoi Nanine.
— Sen parempi. Tuokaa vielä hedelmiä, piirakoita ja hiukan kananpoikaa, mutta heti, minä kuolen nälkään.
Minkä vaikutuksen kohtaus teki minuun, on tarpeetonta kuvailla; ymmärrät sen kuitenkin hyvin.
— Teidän täytyy aterioida kanssani, sanoi hän, — lukekaa jotakin odottaessanne; minä menen hetkeksi pukuhuoneeseeni.
Hän sytytti kynttilät monihaaraisessa kynttiläjalassa, avasi oven ja katosi.
Minä puolestani säälin tuon tytön elämää ja sääli lisäsi rakkauttani. Kävelin pitkin askelin edestakaisin huoneessa, kun Prudence samassa astui sisään.
— Ah, tekö se olette, sanoi hän; — missä Marguerite on?
— Pukuhuoneessaan.