— On.
— Näyttikö hän erikoiselta?
— Ei.
— Miesparka!
Äänen sävyä, jolla nämä kaksi sanaa lausuttiin on mahdoton kuvata.
Marguerite otti; nuo kuusi tuhannen francsin seteliä ja sanoi:
— Olipa jo aikakin. Tarvitsetteko rahaa, rakas Prudence.
— Rakas lapsi, tiedättehän, että kahden päivän kuluttua meillä on viidestoista, niin että tekisitte minulle palveluksen, jos lainaisitte kolme tahi neljä sataa francsia.
— Lähettäkää noutamaan rahat huomenna; on mahdoton saada enää tänä iltana vahetetuksi.
— Mutta älkää vaan unohtako.
— Rauhoittukaa; syöttekö illallista kanssamme?