— Mitä sitten?
— Että antaisit minun säilyttää avainta.
— En ole koskaan luovuttanut sitä kenellekään.
— Mutta luovuta se minulle, sillä vannon, että rakastan sinua enemmän kuin kukaan on sinua rakastanut.
— No hyvä, ota se; mutta sanon sinulle ennakolta, että avaimen käyttökelpoisuus riippuu kokonaan minusta.
— Kuinka niin?
— Ovien sisäpuolella on lukot.
— Ilkimys!
— Minä annan poistaa ne.
— Sinä siis rakastat minua hiukan?