Prudence astui myöskin aitioon, ja muuan herra, jonka tunsin kreivi
G…ksi istuutui perälle.
Nähtyäni hänet tunsin sydämeni jähmettyvän
Epäilemättä Marguerite huomasi minkä vaikutuksen tuon miehen läsnäolo teki minuun, sillä hän hymyili jälleen minulle, ja käännettyään selkänsä kreiville alkoi hän mielenkiintoisesti seurata esitystä näyttämöllä. Kolmannella väliajalla kääntyi hän sanomaan jotakin kreiville; tämä läksi silloin aitiosta ja Marguerite viittasi minua tulemaan luoksensa.
— Hyvää iltaa, sanoi hän ja ojensi minulle kätensä, astuessani aitioon.
— Hyvää iltaa, vastasin minä, kääntyen sekä Margueriten että
Prudencen puoleen.
— Istukaa.
— Mutta minä anastan silloin toisen paikan. Eikö kreivi G… tule takaisin?
— Kyllä; pyysin häntä käymään ostamassa makeisia saadaksemme hetkisen puhella keskenämme. Rouva Duvernoy on uskottumme.
— Niin, lapsukaiset, sanoi tämä; — olkaa aivan rauhallisia, minä en puhu mitään.
— Mikä sinua vaivaa tänä iltana? sanoi Marguerite suudellen varjossa minua otsalle.