— Mitä hän teki eilen illalla? kysyin minä.
— Hän oli oopperassa.
— Ja sitten?
— Hän söi illallista kotonaan.
— Yksinkö?
— Ei, kreivi G…n seurassa, luulen.
Suhteeni lopettaminen ei siis ollut lainkaan muuttanut Margueriten tapoja.
— No niin, olen iloinen, ettei Marguerite ole tähteni lohduton, sanoin minä pakoitetulla hymyllä.
— Siinä hän tekee oikein. Te olette tehnyt niin kuin teidän tulikin, ja te olette ollut viisaampi kuin hän; sillä tuo tyttö rakasti teitä, hän ei puhunut muusta kuin teistä, ja hän olisi voinut tehdä jonkun hulluuden.
— Miksi hän ei sitten vastannut, kun hän rakasti minua?