— Olisitko täällä onnellinen? kysyi Marguerite minulta.
— Minäkö tänne varmasti tulisin?
— Miksi minä sitten hautaisin itseni tänne, ellen sinun tähtesi?
— Hyvä! Marguerite, anna minun vuokrata tämä talo.
— Oletko hullu? Se ei olisi ainoastaan tarpeetonta, vaan lisäksi vaarallistakin. Sinähän tiedät, että minulla ei ole oikeutta ottaa vastaan mitään keneltäkään muulta kuin eräältä ainoalta. Rauhoitu siis, sinä suuri lapsi, äläkä sano mitään.
— Ja kun minä saan kaksi vapaata päivää, niin tulen tervehtimään teitä, sanoi Prudence.
Poistuimme nyt paikalta ja palasimme Parisiin, puhellen uudesta aikeestamme. Käsivarteni oli Margueriten ympärillä ja se vaikutti sen, että tuo tuuma tuntui minusta, vaunuista astuessamme, vähemmän vastenmieliseltä.
SEITSEMÄSTOISTA LUKU.
Seuraavana päivänä läksin varhain Margueriten luota, sillä hän odotti herttuata aamulla; hän lupasi kirjoittaa heti kun herttua oli lähtenyt.
Päivän kuluessa sainkin häneltä seuraavat rivit: