— Älä pelkää mitään.

— Tule takaisin niin pian kuin voit, sopersi hän syleillessään minua, — istun ikkunassa sinua odottamassa.

Pyysin Josefin sanomaan isälleni, että minä tulen heti.

Ja kaksi tuntia myöhemmin olin Parisissa.

KAHDESKYMMENES LUKU.

Katseesta, jonka hän loi minuun, kun astuin sisälle, ymmärsin heti, että oli kysymys vakavista asioista.

Ikäänkuin en olisi huomannut mitään astuin kuitenkin hänen eteensä ja syleilin häntä, kysyen:

— Koska te saavuitte, isä?

— Eilen illalla.

— Ja te asetuitte minun luokseni, kuten tavallista.