— Niin.
— Valitan, etten ollut täällä kotona teitä vastaanottamassa.
Odotin nyt siveyssaarnaa, jota isäni kasvot ennustivat. Mutta hän ei sanonut mitään, vaan pani kirjoittamansa kirjeen kuoreen ja antoi sen Josefille postiin vietäväksi.
Jäätyämme kahden kesken nousi isäni tuoliltaan ja sanoi:
— Rakas Armand, meillä on vakavia asioita keskusteltavana.
— Kuuntelen teitä, isä.
— Lupaatko olla suora?
— Sitä olen aina.
— Onko totta, että sinä elät yhdessä erään Marguerite
Gautier-nimisen naisen kanssa?
— On.