— Tiedätkö sinä mikä nainen hän on?
— Langennut nainen.
— Hänenkö tähtensä sinä et ole käynyt tänä vuonna tervehtimässä sisartasi ja minua?
— Niin, isä, tunnustan sen.
— Sinä rakastat siis paljon tuota naista?
— Huomaatte sen siitä, isä, että hänen tähtensä olen laiminlyönyt pyhän velvollisuuteni, jota nyt nöyrimmästi pyydän anteeksi.
Isäni ei nähtävästi odottanut niin suoria vastauksia, sillä hän näytti hetkisen miettivältä, jonka jälkeen hän sanoi:
— Olet tietenkin käsittänyt, ettet aina voi elää sillä tavoin?
— Olen kyllä pelännyt sitä, isä, mutta en ole käsittänyt sitä.
— Mutta sinun olisi pitänyt käsittää, että minä en hyväksy sitä.