— Ei, Marguerite, huudahdin minä, tuntien koko rakkauteni ja toivomusteni uudestaan heräävän tuon naisen kosketuksesta.
— Ei, minä unohdan kaikki, ja me tulemme onnellisiksi, niinkuin olemme toisillemme luvanneet.
Marguerite pudisti epäillen päätänsä, mutta sanoi:
— Enkö ole sinun orjattaresi? Tee kanssani mitä tahdot, olen sinun!
Hän riisui hattunsa ja päällystakkinsa, heitti ne sohvalle ja alkoi nopeasti avata pukuaan, sillä hänen tautinsa aiheuttaman tavanmukaisen kohtauksen vaikutuksesta syöksyi veri sydämestä päähän ja oli vähällä tukehduttaa hänet. Kuiva ja kova yskä seurasi kohtausta.
— Lähetä sana kuskilleni, että hän ajaa kotiin, sanoi hän.
Läksin itse toimittamaan asian. Palattuani huoneeseen, istui
Marguerite takan ääressä, hampaat kalisten kylmästä.
Otin hänet syliini, riisuin hänet ilman että hän liikauttikaan itseään ja asetin tuon jääkylmän olennon vuoteeseeni.
Sitten istuin hänen viereensä ja koetin lämmittää häntä hyväilyilläni.
Hän ei sanonut sanaakaan, vaan hymyili minulle.