— Se on totta, sopersin minä, — olin unohtanut sen.
Palasin kotiini hoiperrellen kuin humalainen, ja kiihkeän mustasukkaisuuden puuskassa otin viidensadan francsin setelin ja pistin sen kuoreen seuraavasisältöisen kirjeen kera:
"Läksitte niin varhain aamulla, että unohdin maksaa teille. Tässä seuraa maksu yöstä". Lähetettyäni kirjeen, läksin, ikäänkuin tukahduttaakseni halpamaisesta teostani johtuvia, heti ilmeneviä omantunnon tuskia.
Mutta minä palasin pian kotiin.
Marguerite ei ollut vastannut kirjeeseeni. Enkä minä voi kuvata millaisessa mielenliikutuksessa vietin seuraavan päivän.
Kello puoli seitsemän toi kaupunginlähetti kirje-kuoren, jossa oli kirjeeni ja viidensadan francsin seteli, mutta ei mitään vastausta.
— Kuka antoi tämän? kysyin minä mieheltä.
— Eräs nainen, joka kamarineitinsä kera matkusti diligensiila
Boulogneen.
Riensin Margueriten luo.
— Neiti matkusti Englantiin kello kuusi, vastasi portinvartija.