Ulkona on kamala ilma; sataa lunta; olen aivan yksin. Kolme päivää on minulla ollut sellainen kuume, etten ole voinut kirjoittaa sanaakaan. Ei ole tapahtunut mitään uutta, ystäväni; joka päivä elää minussa heikko toivo saada sinulta kirje, mutta sellaista ei saavu, eikä luultavasti tule saapumaankaan. Vain miehet voivat olla anteeksiantamattomia. Herttua ei ole vastannut.
Prudence on alkanut käydä panttilaitoksessa. Minä syljen ehtimiseen verta. Voi, jos sinä näkisit minut tällaisena! Sinä olet kovin onnellinen, kun saat olla lämpöisen taivaan alla, eikä sinun tarvitse tuntea, niinkuin minun, jäävuorta rintasi päällä. Tänään nousin hetkiseksi vuoteestani, katsellakseni uutimien takaa Parisin katuelämää, tuota elämää, joka luultavasti on ainaiseksi minulta mennyt. Näin muutamia tuttuja, iloisia, huolettomia kasvoja. Kukaan ei katsahtanut ikkunaani. Kerran ennen, kun olin sairas, etkä sinä vielä tuntenut minua, tulit sinä joka aamu tiedustelemaan vointiani. Nyt olen taas sairas. Olemme viettäneet yhdessä kuusi kuukautta. Olen rakastanut sinua niinkuin nainen rakastaa voi, mutta nyt sinä olet kaukana luotani, ja sinä kiroat minua, enkä minä saa sinulta ainoatakaan lohdutuksen sanaa. Mutta siihen on syynä ainoastaan sattuma, sillä olen varma siitä, että jos sinä olisit Parisissa, niin sinä et jättäisi minua yksin huoneeseeni.
25 päivänä joulukuuta.
Lääkärini kieltää minua kirjoittamasta joka päivä. Niin, muistoni kiihoittavatkin kuumettani; mutta eilen sain kirjeen, joka teki minulle hyvää, enemmän tunteiden johdosta, joita se ilmaisi kuin sitä seuraavan aineellisen avun vuoksi. Voin kirjoittaa tänään. Kirje oli isältäsi, ja kas tässä mitä se sisälsi:
/# 'Neitiseni.
Sain juuri kuulla, että olette sairas. Jos olisin Parisissa, tulisin itse tiedustelemaan vointianne; ja jos poikani olisi täällä, lähettäisin hänet luoksenne. Mutta minä en ole tilaisuudessa lähtemään G…sta ja Armand on kuuden tahi seitsemän sadan kilometrin päässä täältä. Sallikaa minun siis yksinkertaisesti kirjoittaa teille, neiti, sanoakseni, että olen sangen pahoillani sairautenne johdosta, ja että sydämestäni toivon teidän pian jälleen toipuvan.
Eräs ystävistäni, herra H… saapuu luoksenne; olkaa hyvä ja ottakaa hänet vastaan. Olen pyytänyt häntä toimittamaan erään asian ja odotan kärsimättömänä sen tulosta.
Pyydän teitä, neitiseni, vastaanottamaan vakuutukseni erinomaisimmasta kunnioituksestani.' #/
Sellainen oli kirje, jonka sain. Isälläsi on jalo sydän, rakasta häntä, ystäväni, sillä maailmassa ei ole montaa miestä, jotka ovat rakkauden arvoisia. Tämä hänen nimikirjoituksellaan varustettu kirjeensä vaikutti minuun edullisemmin kuin kaikki lääkärien määräykset.
Tänä aamuna saapui herra H… Hän oli kovin hämillään arkaluontoisen tehtävän johdosta, jonka herra Duval oli hänelle antanut ja se oli yksinkertaisesti: jättää minulle tuhannen francsia isältäsi. Tahdoin ensin kieltäytyä ottamasta sitä vastaan, mutta herra H… sanoi silloin, että kieltäytymiseni loukkaisi herra Duvalia, joka ei ainoastaan valtuuttanut häntä jättämään minulle tuota rahaerää, vaan lisäksi toimittamaan minulle kaikki mitä tarvitsin. Silloin otin vastaan tuon avun, jota ei voi, silloin kun se tulee isältäsi, kutsua almuksi. Jos olen palattuasi kuollut, niin näytä isällesi mitä olen hänestä kirjoittanut, ja sano hänelle, että tyttöraukka, jota hän kunnioitti tällä lohduttavalla kirjeellä, vuodatti kiitollisuuden kyyneleitä ja rukoili jumalaa hänen puolestaan.