5 päivänä tammikuuta.
Minulla on ollut monta tuskallista päivää. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että ruumis voisi kärsiä niin. Voi, mennyttä elämääni! Saan maksaa siitä kaksin kerroin nyt.
Yöllä valvottiin luonani. En voinut enää hengittää. Kuumehoureet ja yskä kuluttivat loput ruumisparastani.
Ruokasalini on täynnä makeislaatikoita ja kaikenlaisia lahjoja, joita ystäväni ovat minulle antaneet. Prudence antaa uudenvuodenlahjoiksi minun saamiani esineitä.
Ulkona on pakkanen ja lääkäri on sanonut, että jos kauniita ilmoja jatkuu, saan minä lähteä ulos muutamien päivien kuluttua.
8 päivänä tammikuuta.
Eilen olin ajelemassa. Oli ihana ilma. Champs-Elysées oli täynnä ihmisiä. Ilmassa oli kevään tuntua. Kaikki näytti juhlalliselta. En ollut koskaan aavistanut, mitä eilen huomasin, nimittäin, että auringon säde sisältäisi niin paljon iloa, lempeyttä ja lohtua.
Tapasin miltei kaikki tuttavani, iloisina ja huvittelunhaluisina. Kuinka paljon onnellisia onkaan, jotka eivät itse tiedä olevansa sitä. Olympe ajoi ohitseni hienoissa vaunuissa. Hän koetti loukata minua katseellaan. Hän ei tiedä kuinka kauaksi tuollaisista pikkumaisuuksista olen päässyt! Muuan kunnon nuorukainen, jonka olen kauan tuntenut, pyysi minua illastamaan itsensä ja erään ystävänsä seurassa, joka, sanoi hän, suuresti haluaa tehdä tuttavuutta kanssani.
Hymyilin surullisesti ja ojensin hänelle kuumeisen käteni. En ole koskaan nähnyt kenenkään niin hämmästyvän.
Kello neljä palasin kotiin ja söin päivällistä hyvällä ruokahalulla.
Tuo retki ulkoilmassa teki minulle hyvää.