Armand toipui pian ja me kävimme yhdessä Prudencen ja Julie Duprat'in luona.

Prudence oli äskettäin tehnyt vararikon. Hän kertoi, että Marguerite oli siihen syypää, sillä hän oli lainannut tuolle tytölle suuria summia, eikä saanut niitä koskaan takaisin. Kiitos tämän jutun, jonka Prudence kertoi kaikkialla huonon taloudellisen asemansa puolustukseksi, sai hän narratuksi tuhannen francsin setelin Armandilta, joka ei uskonut häntä, mutta oli uskovinaan Margueriten takia.

Sitten me läksimme Julie Duprat'in luokse, joka kertoi meille kaikki nuo surulliset tapaukset, joiden todistajana hän oli ollut, ja joka vuodatti vilpittömiä kyyneleitä muistellessaan ystäväänsä.

Armandilla oli vielä yksi tehtävä täytettävänään; käydä isänsä luona.
Hän tahtoi minua mukaansa.

Saavuimme G…hen, missä tapasin herra Duvalin sellaisena kuin hän poikansa kuvauksessa minulle ilmeni: kookkaana, arvokkaana ja hyvätahtoisena.

Hän vuodatti onnen kyyneleitä nähdessään Armandin sekä puristi lämpimästi minun kättäni. Huomasin pian, että sama tunne kuin isässä vallitsi myöskin muissa tuon veronkantajan luona.

Hänen tyttärellään, Blanchella, oli silmissä ja katseessa tuo läpinäkyvä kirkkaus ja suun ympärillä tuo puhtaus, joka todistaa, että sielussa liikkuu vain puhtaita ajatuksia ja että huulet lausuvat vain hurskaita sanoja. Hän oli iloinen veljensä paluusta, ja tietämätön, että kaukana hänen luotaan eräs liehinainen oli uhrannut onnensa hänen pelkän nimensä mainitsemisesta.

Jäin joksikin ajaksi tuon onnellisen perheen luokse, joka kokonaan tahtoi omistaa itsensä pojan ja veljen sydänsurun lievittämiseksi.

Sitten palasin jälleen Parisiin, missä kirjoitin tämän tarinan sellaisena kuin se minulle kerrottiin. Sillä on ainoastaan yksi etu, nimittäin se, että se on tosi.

En tule siihen johtopäätökseen kertomuksesta, että kaikki Margueriten kaltaiset tytöt voisivat tehdä niinkuin hän teki; kaukana siitä; mutta minä tiedän nyt, että yksi heistä oli oppinut tuntemaan todellista rakkautta, että hän oli kärsinyt ja kuollut sen edestä. Olen kertonut mitä olen kuullut. Se oli velvollisuuteni.