— Se yksin pystyy minut parantamaan. Minun täytyy saada nähdä hänet. Sen jälkeen kun olin saanut tiedon hänen kuolemastaan, ja ennen kaikkea kun olin nähnyt hänen hautansa, en ole enää voinut nukkua. En kuvitella mielessäni, että tuo nainen, jonka jätin tänne niin nuorena ja kauniina, on nyt kuollut. Minun täytyy saada nähdä mitä Jumala on tehnyt tuosta olennosta, jota rakastin niin suuresti. Ehkä inho siitä mitä saan nähdä, auttaa karkoittamaan tuskan, jonka muisto aiheuttaa. Ja Te seuraatte minua, eikö totta… ellei se ole Teistä kovin ikävää?
— Mitä hänen sisarensa sanoi?
— Ei mitään. Häntä näytti suuresti kummastuttavan se, että vieras mies tahtoi ostaa Margueritelle hautapaikan ja hän allekirjoitti heti esittämäni lupatodistuksen.
— Luulen, että menettelisitte viisaimmin, jos jättäisitte siirron siksi kunnes olette täydelleen parantunut.
— Oh, rauhoittukaa, minä olen luja. Luulen muuten, että tulisin hulluksi, ellen mahdollisimman pian panisi toimeen päätöstäni, jonka toteuttaminen on tuskalleni välttämätöntä. Vakuutan Teille, etten voi rauhoittua ennenkuin olen nähnyt Margueriten. Ehkä siihen on syynä polttava kuume, unettomat yöt ja kuumehoureet, mutta kävi miten kävi, minun täytyy saada nähdä hänet.
— Ymmärrän Teidät, vastasin minä, — ja olen kokonaan käytettävissänne. Oletteko tavannut Julie Duprat'a?
— Kyllä. Kävin hänen luonaan samana päivänä kuin ensi kerran saavuin tänne.
— Antoiko hän Teille Margueriten paperit?
— Ne ovat täällä.
Armand otti esille päänalusensa alta paperikäärön, mutta asetti sen heti jälleen sinne takaisin.