— Osaan ulkoa näiden paperien sisällön, sanoi hän. — Kolmen viikon aikana olen joka päivä lukenut ne kymmeniä kertoja lävitse. Te saatte myöskin lukea ne, mutta myöhemmin, kun olen siksi tyyntynyt, että voin sallia Teidän käsittää, minkä sydämen, minkä rakkauden tuo tunnustus itsessään kätkee. Tällä hetkellä rohkenen pyytää Teiltä erästä palvelusta.
— Mitä sitten?
— Vaununnehan odottavat alhaalla kadulla?
— Niin.
— Hyvä. Tahdotteko ottaa passini, mennä postikonttoriin ja tiedustella "poste restante" -osastosta, onko minulle saapunut kirjettä? Isäni ja sisareni oli määrä kirjoittaa minulle tänne Parisiin, mutta minä läksin matkalle niin nopeasti, etten ennättänyt käydä postikonttorissa tiedustelemassa. Palattuanne ryhdymme yhdessä valmistamaan poliisikomisariota huomiseen toimitukseen.
Armand antoi minulle passinsa ja minä ajoin postikonttoriin.
Siellä oli kaksi Duval nimelle osoitettua kirjettä, otin ne ja ajoin takaisin.
Kun palasin Armandin luo, tapasin hänet puettuna ja valmiina lähtemään ulos.
— Kiitos, sanoi hän ja otti kirjeet. — Aivan oikein ne ovat isältäni ja sisareltani. He eivät tietenkään ole ymmärtäneet vaitioloani.
Hän avasi kirjeet, mutta pikemmin arvasi kuin luki niiden sisällyksen, hetkisen kuluttua käänsi hän ne kokoon.