— Lähtekäämme, sanoi hän, — vastaan niihin huomenna.
Menimme poliisikomisaarion luo ja Armand antoi Margueriten sisaren allekirjoittaman lupatodistuksen, jota vastaan hän sai hautuumaan vartijalle osoitetun tiedonannon. Sovittiin, että siirto toimitettaisiin seuraavana päivänä kello kymmenen aamulla, että minä saapuisin tuntia aikaisemmin noutamaan Armand'ia ja että me läksisimme yhdessä hautuumaalle.
Olin todella utelias olemaan mukana tuossa tilaisuudessa, ja tunnustan, etten sinä yönä juuri silmiäni ummistanut. Ja mikäli saatoin päätellä, mahtoi yö tuntua Armandista sangen pitkältä.
Kun seuraavana aamuna kello yhdeksän saavuin hänen luokseen, oli hän kamalan kalpea, mutta näytti muuten rauhalliselta.
Hän hymyili ja ojensi minulle kätensä.
Kynttilät olivat palaneet loppuun, ja ennen lähtöämme pani Armand taskuunsa paksun kirjeen, joka oli osoitettu hänen isälleen ja sisälsi luultavasti kuvauksen yön vaikutelmista.
Puolen tunnin kuluttua saavuimme me Montmartrelle.
Poliisikomisaario odotti jo meitä, aloimme verkkaan astella sinnepäin missä Margueriten hauta sijaitsi, komisaario kulki edellä, Armand ja minä tulimme muutamia askeleita jälempänä.
Tuon tuostakin tunsin toverini käsivarren vavahtavan, ikäänkuin äkillinen väristys olisi käynyt läpi hänen ruumiinsa. Katsoin silloin häneen, hän ymmärsi katseeni ja hymyili, mutta sitten hänen asunnostaan lähdettyämme emme olleet vaihtaneet sanaakaan keskenämme.
Hiukan ennen kadulle saapumistamme pysähtyi Armand pyyhkiäkseen otsallaan olevat suuret hikikarpalot.