— Mutta huutokauppa on kai peittävä ne?

— Vieläpä antava ylijäämääkin.

— Kuka sen perii?

— Hänen sukulaisensa.

— Hänellä oli siis sellaisia?

— Siltä näyttää. Kiitoksia, herra.

Vartija, joka oli rauhoittunut tarkoitusteni suhteen, tervehti, ja minä palasin jälleen kotiini.

— Tyttöparka! ajattelin itsekseni. — Hänen kuolemansa on mahtanut olla surullinen, sillä hänen maailmassaan ei omisteta ystäviä muulloin kuin terveenä ollessa.

Enkä minä voinut sille mitään, että Marguerite Gautiersin kohtalo säälitti minua.

TOINEN LUKU.