Huutokauppa oli määrä tapahtua 16 päivänä. Olin vast'ikään kotiutunut eräältä matkalta, enkä sen vuoksi ollut kuullut Magueriten kuolemasta; mutta vaikka en tuntenutkaan häntä henkilökohtaisesti, teki hänen kuolemansa minuun syvän vaikutuksen.
Olin usein nähnyt Margueriten Champs-Elysées'ellä, jonne hän joka päivä ajoi kahden upean hevosen vetämissä, pienissä, sinisissä vaunuissa; ja minä olin silloin huomannut hänessä hänen kaltaisille naisille harvinaisen arvokkuuden, joka yhä lisäsi hänen kerrassaan hurmaavaa kauneuttaan.
— Noita onnettomia olentoja seurasi aina kävelyretkillä joku epäillyttävä, vanhempi nainen. Mutta Margueriten laita oli toinen. Hän ajoi aina yksin Champs-Elysées'elle, eikä pysähtynyt ennenkuin metsän luona, missä hän astui vaunuista ja käveli tunnin ajan, palaten sitten jälleen kaupunkiin.
Ajattelin nyt noita tapahtumia, joiden todistajana olin toisinaan ollut, ja minä surin tuon tytön kuolemaa niinkuin surraan kauniin taideteoksen tuhoutumista.
Mutta oli mahdoton löytää ihanampaa kaunotarta kuin Marguerite.
Hän oli pitkä ja miltei liian hoikka vartaloinen, mutta hän osasi oivallisesti peittää tämän puutteellisuutensa pukujensa taidokkaalla järjestelyllä.
Hänen kaidoissa, kuvaamattoman ihanissa kasvoissaan oli kaksi tummaa silmää miltei maalatuilta näyttävien silmäkulmien ja pitkien silmäripsien ympäröimänä, silmäripsien, jotka, kun ne sulkeutuivat, loivat tumman varjon hienoille, ruusunkarvaisille poskille. Lisäksi siro, suora nenä ja säännöllisesti muodostunut suu, joka avautuessaan kauniisti paljasti helmenvalkoiset hampaat, ja lopuksi täydensi tätä hurmaavaa päätä persikankarvainen hipiä.
Hiilenmustat, aaltoilevat suortuvat jakautuivat kahtia otsalla, yhtyen jälleen niskassa, mutta jättäen paljaaksi kaksi ruusunpunaista korvalehteä kimaltelevine, viidentuhannen francsin arvoisine jalokivineen.
Kuinka Marguerite saattoi, hillittömästä elämästään huolimatta, säilyttää kasvoillaan hänelle ominaisen neitseellisen, miltei lapsellisen ilmeen, on vaikeasti selitettävissä.
Marguerite kävi kaikissa ensi-illoissa ja vietti kaikki illat joko teattereissa tahi tanssiaisissa. Niinpian kun esitettiin joku uusi kappale, nähtiin hänet varmasti salissa, aina mukanaan kolme esinettä permantoaition reunustalla: kiikari, makeispussi ja kameliavihko.