— Hyvä, menen valmistamaan ystävääni.
— Tehkää niin.
— Oh, sanoi Prudence juuri kun aioin poistua, — katsokaa, nyt saapui herttua Margueriten aitioon.
Katsoin sinnepäin.
Seitsenkymmenvuotias mies istuutui juuri Margueriten taakse ja ojensi hänelle makeispussin, josta tyttö heti alkoi syödä. Sitten asetti hän pussin aition reunustalle, ja viittasi Prudencelle ikäänkuin kysyen:
— Haluatteko?
— En, vastasi Prudence.
Marguerite otti pussin jälleen käteensä, kääntyi herttuan puoleen ja alkoi puhella hänen kanssaan.
Kaikki nämä pikku seikat voivat tuntua lapsellisilta, mutta kaikki mikä koskee Margueritea, on niin elävästi mielessäni, etten voi olla niistä kertomatta.
Läksin siis valmistamaan Gastonia siihen mistä olin Prudencen kanssa sopinut.