— Mutta Armand ei tunne häntä.
— Minä esitän hänet.
— Mahdotonta.
Kuulimme Margueriten jälleen huutavan Prudenceä.
Tämä juoksi pukuhuoneeseensa ja me seurasimme kintereillä. Hän avasi ikkunan, ja me kätkeydyimme ulkoa tulevilta katseilta.
— Olen huutanut teitä kymmenen minuutin ajan, sanoi Marguerite ikkunassaan miltei käskevällä äänellä.
— Mitä te tahdotte?
— Tahdon, että heti tulette luokseni.
— Miksi niin?
— Siksi, että kreivi N…. on vielä täällä ja ikävystyttää minut kuoliaaksi.