Me kuuntelimme myös, ja joku huusi todella Prudenceä.
— Kas niin, hyvät herrat, lähtekää nyt, sanoi rouva Duvernoy.
— Oh, niinkö te osoitattekin vieraanvaraisuuttanne, sanoi Gaston nauraen. — Mutta me emme lähde ennenkuin meitä haluttaa.
— Miksi meidän on lähdettävä? kysyin minä.
— Siksi, että minä menen Margueriten luo.
— Silloin jäämme me tänne odottamaan.
— Se ei käy päinsä.
— Siinä tapauksessa tulemme mukaanne.
— Se käy vielä vähemmin päinsä.
— Minä tunnen Margueriten, minä, sanoi Gaston, — voin aivan hyvin tehdä vieraskäynnin hänen luonaan.