— Te tunnette toisen heistä. Gaston R….n.
— Kyllä, hänet kyllä tunnen.
— Mutta kuka on toinen?
— Herra Armand Duval. Häntä te ette tunne.
— En. Mutta ottakaa heidät joka tapauksessa mukaanne, kaikki muut ovat parempia kuin kreivi. Odotan siis teitä. Tulkaa pian.
Marguerite sulki ikkunansa, samoin Prudence.
Marguerite, joka luuli tuntevansa kasvoni, ei muistanut nimeäni. Olisin kernaammin suonut, että hän olisi muistanut minusta jotakin epämieluista kuin kokonaan unohtanut minut.
— Arvasin kyllä, että hän ihastuisi, saadessaan tavata meidät, sanoi
Gaston.
— Ihastuisi ei ole oikea sana, vastasi Prudence, ottaen saalinsa ja hattunsa. — Hän ottaa vastaan teidät siksi, että saisi kreivin lähtemään tiehensä. Koettakaa nyt olla rakastettavampia kuin hän, muuten joudutte Margueriten epäsuosioon. Minä tunnen hänet, minä.
Läksimme siis Prudencen kanssa.