Minä tunsin vavistusta, ja aavistus sanoi minulle, että tällä vieraskäynnillä tulisi olemaan suuri vaikutus elämääni. Olin vielä enemmän liikutettu kuin sinä iltana, jolloin minut esitettiin hänelle Ooppera Comiquessa.
Astuessamme eteiseen jyskytti sydämeni niin, etten kyennyt ajattelemaan selvästi.
Kuulimme muutamia pianoakordeja. Prudence soitti ovikelloa. Soitto taukosi. Nainen, joka näytti enemmän seuranaiselta kuin palvelijattarelta, avasi oven.
Menimme saliin läpi pukuhuoneen.
Nuori mies seisoi kaakeliuuniin nojaten.
Marguerite, joka istui pianon ääressä liikutteli sormiaan koskettimilla ja alkoi uuden kappaleen toisensa jälkeen, lopettamatta edellistä.
Koko näky todisti ikävystynyttä mielialaa. Nuori mies oli hämillään omasta mitättömyydestään, ja tuo nuori nainen oli ikävystynyt surkean ihailijansa läsnäolosta.
Kuultuaan Prudencen äänen nousi Marguerite ylös, ja vaihdettuaan kiitollisen katseen rouva Duvernoyn kanssa, tuli hän meitä vastaan ja sanoi:
— Astukaa sisään, hyvät herrat, ja tervetuloa luokseni.