— Minä arvasin, että te suuttuisitte, sanoi Marguerite. — Miehillä on raivo saada tietää sellaista mikä tuottaa heille tuskaa.
— Mutta minä vakuutan teille, sanoin minä kylmästi ikäänkuin tahtoen osoittaa hänelle, että ikuisiksi ajoiksi olin parantunut intohimostani, ja minä vakuutan teille, että en ole suuttunut. Se, että joku odotti teitä, oli yhtä luonnollista kuin sekin, että minä lähden täältä kello kolme aamulla.
— Ehkä teilläkin on joku kotona odottamassa?
— Ei, mutta minun täytyy lähteä.
— Hyvästi siis.
— Te lähetätte minut pois.
— En suinkaan.
— Miksi te kiusaatte minua näin?
— Kuinka niin?
— Te sanoitte, että joku odotti teitä.