— Hyvä! Olen kaikkea mitä tahdotte.
— Sen saamme nähdä.
— Ja koska saamme nähdä?
— Myöhemmin.
— Miksi myöhemmin?
— Siksi, sanoi Marguerite, irroittautuen minusta ja ottaen suuresta vihosta punaisen kamelian, jonka pisti napinreikääni, — siksi, ettei aina voi panna täytäntöön sopimusta samana päivänä kuin on sen allekirjoittanut.
Sen oli helppo ymmärtää.
— Ja koska saan jälleen nähdä teidät? kysyin minä ja puristin häntä kädestä rintaani vasten.
— Silloin kun tämä kamelia muuttaa väriä.
— Ja koska se muuttaa väriä?