Tähän tuntemattomaan Ranskan kolkkaan hänen huomionsa nyt kohdistui.
Siellä hän eli ajatuksissaan, toiveissaan ja peloissaan.
Sitten, vähitellen, tätä suurta uutista seurasivat lisätiedot, kuten auringon noustessa vähitellen näkee yksityiskohtia siitä suuresta kokonaisuudesta, joka kaaoksesta paljastuu.
Nämä pikku uutiset merkitsivät hänelle suunnattoman paljon.
Markiisi de Bouillé — niin kerrottiin — oli seurannut kuningasta, hyökännyt saattojoukon kimppuun ja peräytynyt taistelusta ja jättänyt kuninkaallisen perheen voittoisien isänmaanystävien käsiin.
Charny oli varmasti ollut siinä taistelussa mukana. Charny oli varmasti lähtenyt viimeisenä taistelukentältä, ellei hän ollut jäänyt vainajana itse kentälle.
Pian senjälkeen kerrottiin, että yksi kuninkaan henkivartijoista oli saanut surmansa.
Sitten mainittiin nimikin. Mutta ei tiedetty, oliko murhattu ollut varakreivi vai kreivi, Isidor vai Olivier de Charny.
Jompikumpi Charny se oli, enempää ei tiedetty.
Kaksi päivää tämä kysymys pysyi ratkaisemattomana, ja niinä kahtena päivänä Andréen sydän sykki sanoin kuvaamatonta tuskaa!
Vihdoin ilmoitettiin kuninkaan ja kuninkaallisen perheen palaavan lauantaina kesäkuun 26 päivänä.