Charnyn paon — se oli ilmeinen tosiasia. Kreivi ei ollut enää paikalla ja herra de Damas sulki juuri ikkunaa hänen jälkeensä. Jos Billot olisi kumartunut ikkunasta ulos, olisi hän nähnyt kreivin kiipeämässä puutarhamuurin yli;
Ja että kuningattaren ja herra de Romeufin kesken oli solmittu jonkunlainen sopimus, jonka mukaan de Romeuf oli luvannut kaikki mitä voi luvata, pysyä näet puolueettomana.
Billotin takana oli eteishuone täynnä rahvasta, aseina pyssyt, viikatteet ja sapelit. Tilanhoitajan kädenliike oli työntänyt miehet siihen huoneeseen.
Näihin miehiin näytti muuten tehoavan jokin magneettinen voima. Se pani heidät tottelemaan tätä päällikköä, joka oli kansanmies kuten hekin ja jossa he vaistosivat samaa isänmaallisuutta tai oikeammin samaa vihaa, mitä hekin tunsivat.
Billot silmäili taakseen. Katse, jonka hän sai näiltä aseellisilta miehiltä, sanoi hänelle, että hän voisi luottaa heihin siinäkin tapauksessa, että täytyisi ryhtyä väkivaltaisuuksiin.
»No», kysyi hän de Romeufilta, »ovatko he päättäneet lähteä?»
Kuningatar loi Billotiin sivusilmäyksen, joka olisi muuttanut poroksi jokaisen kehen hän sen suuntasi, jos hän olisi voinut saada siihen salaman voiman.
Mitään vastaamatta hän istuutui ja tarttui tuolin käsinojaan, ikäänkuin olisi mielinyt siitä ponnahtaa ylös.
»Kuningas pyytää vielä odottamaan jonkun tovin», vastasi de Romeuf. »Kukaan ei ole nukkunut tänä yönä ja heidän majesteettinsa ovat tuiki uuvuksissa.»
»Herra de Romeuf», sanoi Billot, »te tiedätte hyvin, etteivät heidän majesteettinsa pyydä jonkun tovin odotusaikaa senvuoksi, että ovat väsyksissä, vaan koska he toivovat, että niinä odotushetkinä markiisi de Bouillé ehtisi saapua. Mutta», lisäsi Billot teeskentelevästi, »heidän majesteettinsa varokoot, sillä jos he kieltäytyvät lähtemästä vapaaehtoisesti, heidät raahataan jaloistaan vaunuille asti».