Barnave tervehti kuningatarta ja lähti.
Marie-Antoinette katseli hänen poistumistaan huoaten ja kun ovi oli
Barnaven perässä sulkeutunut, jupisi hän:
»Tyhjä sitruuna-parka! Eipä tarvittu pitkää aikaa, ennenkuin sinusta jäi jäljelle vain kuori…»
XXIII
Taistelutanner
Olemme yrittäneet kuvailla niitä hirmutapauksia, jotka sattuivat
Mars-kentällä heinäkuun 17 päivän iltapuolella vuonna 1791.
Yrittäkäämme nyt kuvailla, miltä näytti se teatteri, jolla vastikään
oli näytelty verinen draama, Bailly ja Lafayette pääesittäjinä.
Sen näytelmän todistajaksi joutui muuan nuori mies, joka oli puettu kansalliskaartin asetakkiin ja joka Saint-Honoré-kadulta poikettuaan ja kuljettuaan Ludvig XV:n sillan yli saapui Mars-kentän laitaan Grenelle-kadulta.
Se näytelmä — sitä valaisi kahteen kolmannekseensa varttunut kuu, joka silloin tällöin peittyi taivaalla ajelehtiviin mustiin pilvenlonkiin — oli synkeä nähtävyys!
Mars-kenttä oli kuin taistelutanner, joka oli vainajien ja haavoittuneitten peitossa. Näiden keskellä liikkuivat haamujen lailla miehet, joiden tehtävänä oli viskata vainajat Seineen ja viedä haavoittuneet Gros-Cailloun sotilassairaalaan.
Nuori upseeri, jonka askelia olemme seuranneet Saint-Honoré-kadulta asti, pysähtyi hetkeksi Mars-kentän portille, risti kätensä lapsekkaan kauhun elein ja mutisi: