»Hän värähti!» riemuitsi nuori mies, joka kannatteli kuolevaa sylissään. »Hän ei ole kuollut! Voi, hyvä herra Billot, mikä onni, että minä tulin tänne!»
»Se oli totisesti onni!» myönsivät miehet. »Vielä parikymmentä askelta ja ystävänne olisi toipunut vasta Saint-Cloudin verkoissa.»
»Viskatkaa häneen vettä vielä kerta!»
Kantaja uudisti toimituksen. Haavoittunut värähti ja päästi huokauksen.
»Kas vain», sanoi toinen kantajista, »hän ei tosiaankaan ole kuollut».
»No, mitä hänelle nyt teemme?» kysyi toinen.
»Auttakaa minua kantamaan hänet Saint-Honoré-kadulle tohtori Gilbertin luokse, ja te saatte runsaan palkkkion», sanoi nuori mies.
»Emme voi.»
»Miksette?»
»Olemme saaneet määräyksen viskata vainajat Seineen ja viedä haavoittuneet Gros-Cailloun sairaalaan… Koska hän väittää, ettei hän ole kuollut, ja koska siis emme voi viskata häntä Seineen, täytyy meidän viedä hänet sairaalaan.»