»Vallan oikein», myönsi nuori mies, »te ette olekaan saanut mitään…
Kas tässä on toinen pikku ecu, hakekaa jostakin paarit.»
Kymmenen minuutin perästä paarit oli löydetty.
Haavoittunut pantiin patjalle. Molemmat kantajat tarttuivat hihnoihin, ja synkkä saattue lähti liikkeelle Gros-Cailloun sairaalaan päin. Nuori mies pysytteli, lyhty kädessä, haavoittuneen pään kohdalla.
Se oli hirveä yöllinen kulku veren kostuttamalla maaperällä, keskellä liikkumattomia ja jäykistyneitä ruumiita, joihin jokainen askel sattui, tai haavoittuneitten välitse, jotka kohottautuivat vaipuakseen heti maahan apua huutaen.
Neljännestunnin perästä astuttiin Gros-Cailloun sairaalan kynnyksen yli.
XXIV
Gros-Cailloun sairaala
Sen ajan sairaalat ja etenkin sotilassairaalat olivat tykkänään toisenlaisessa kunnossa kuin ne nykyisin ovat.
Ei siis tarvitse ihmetellä, että Gros-Cailloun sairaalassa vallitsi hämminki ja tavaton epäjärjestys, joka haittasi lääkärien toivomusten täyttymistä.
Ensinnäkin oli puute vuoteista. Täytyi käydä lainaamassa patjoja lähikatujen varsilla asuvilta naapureilta.