»Oletko nähnyt Billotia?»
»Hän on tuossa, herra Gilbert», vastasi Pitou ja osoitti yhä liikkumatonta haavoittunutta.
»Onko hän kuollut?» kysyi tohtori.
»Ah, rakas herra Gilbert, toivottavasti ei! Mutta minä en salaa teiltä, ettei hänen laitansa ole paljoakaan parempi.»
Gilbert astui patjan ääreen ja häntä seuranneet hoitajattaret valaisivat haavoittuneen kasvot.
»Häntä on sattunut päähän, herra Gilbert», sanoi Pitou, »päähän!
Poloinen herra Billot, hänen päänsä on halkaistu leukaan asti!»
Gilbert tutki haavaa tarkasti.
»Haava on tosiaankin perin vakava», mutisi hän.
Sitten hän sanoi sairaanhoitajattarille:
»Tämä potilas, joka on minun ystäväni, tarvitsee yksityishuoneen.»