Ja hän kulki vuorostaan muutaman askeleen.
— Kapteeni Bitéran? virkkoi hän.
Upseeri pysähtyi, koetti nähdä pimeän läpi.
— Kuka minua kutsuu? hän kysyi.
— Teitä tahdotaan puhutella, kapteeni.
— Kuka tahtoo?
— Eräs nainen.
— Nainen? tähän aikaan, sotakentällä?
— Onko se ihme, herra, jos tuo nainen tulee etsimään sotakentältä miestä, jota hän rakastaa, hoitaakseen häntä, jos hän on ainoastaan haavoittunut, haudatakseen hänet, jos hän on kuollut?
Upseeri lähestyi: hän oli noin kolmekymmen-vuotias mies. Minut huomatessaan otti hän hatun pois päästään, ja minä näin lauhkeat ja hienot kasvot, joita vaaleat hiukset reunustivat.