— Ei hän maininnut.
— Eikö hän maininnut rouva de Clevreuse'ä tai herttua Buckingham'ia, tai rouva de Vernet'iä?
— Ei, hän sanoi vaan tahtovansa lähettää minut Lontoosen erään korkean henkilön asialle.
— Hylkiö! kuiskasi rouva Bonacieux.
— Hiljaa! sanoi d'Artagnan ottaen häntä kädestä, jonka nuori nainen jätti olemaan, ajattelematta sitä sen enempää.
— Vähät siitä, jatkoi vaippamies, mutta olittepa kumminkin tyhmä, kun ette olleet ottavinanne toimittaaksenne tuota asiaa, nyt olisi kirje käsissämme; valtio, jota uhataan, olisi pelastettu ja te...
— Ja minä?...
— No niin, kardinaali olisi aateloinut teidät...
— Onko hän sanonut?
— On, minä tiedän, että hän aikoi ilahduttaa teitä sillä.