Pursi oli valmiina lähtemään, kuljettaja odotti satamassa.
— Mitäs nyt? sanoi hän havaitessaan d'Artagnan'in.
— Tässä on näytetty passini, sanoi hän.
— Entäs se toinen herra?
— Hän ei lähde tänäpäivänä, sanoi d'Artagnan, mutta olkaa huoleti, minä maksan meidän kumpaisenkin yliviennin.
— Siinä tapauksessa lähtekäämme, sanoi kuljettaja.
— Lähdetään vaan! myönsi d'Artagnan.
Ja hän astui Planchet'in kanssa venheesen; viiden minuutin perästä olivat he purressa.
Se olikin hyvään aikaan, sillä jouduttua puoli peninkulmaa merelle, d'Artagnan huomasi tulen leimauksen ja kuuli pamauksen.
Se oli kanuunan laukaus, joka ilmoitti sataman suljetuksi.