Tultiin linnalle, ja tiedusteltiin siellä; kuningas ja Buckingham olivat lintujahdilla parin kolmen peninkulman[4] päässä olevilla lammikoilla.
Kahdessakymmenessä minuutissa oltiin osoitetulla paikalla. Kohta kuuli Patrice isäntänsä äänen, kun hän kutsui jahtihaukkaansa.
— Ken minun on ilmoittaminen mylord herttualle? kysyi Patrice.
— Se nuori mies, joka eräänä iltana hieroi hänen kanssaan tappelua Pont-Neuf'in sillalla Samaritaine'n edustalla.
— Kummallinen suositus!
— Saatte nähdä, että se kelpaa missä toinenkin.
Patrice kannusti hevosensa neliseen, saapui herttuan luokse ja ilmoitti niillä sanoilla, jotka vast'ikään kerroimme, lähettilään odottavan häntä.
Buckingham'in mieleen johtui heti d'Artagnan, ja epäillen tapahtuneen Ranskassa jotakin, josta hänelle tahdottiin ilmoittaa, hänellä ei ollut aikaa kysyä muuta kuin missä sanomain tuoja oli; ja tuntiessaan jo kaukaa henkivartijan univormun, kannusti hän hevosensa neliseen ja tuli oikopäätä d'Artagnan'in luokse. Patrice pysähtyi arkatuntoisuudesta kauvemmaksi.
— Ei suinkaan liene mitään onnettomuutta tapahtunut kuningattarelle? huudahti Buckingham, vuodattaen kaiken ajatuksensa ja kaiken rakkautensa tuossa kysymyksessä.
— Sitä en luule; vaan minä luulen hänen häilyvän suuressa vaarassa, josta ainoastaan Teidän herttuallinen ylhäisyytenne voipi hänet pelastaa.