— Ah! aivan oikein! sanoi isäntä, sen muistan vallan hyvin. Eikös teidän herruutenne tarkoita herra Porthosta.
— Juuri se oli minun matkatoverini nimi. Jumalan tähden, sanokaa, isäntä hyvä, onko hänelle tapahtunut jotakin onnettomuutta?
— Mutta teidän herruutenne olisi pitänyt havaita, ett'ei hän pystynyt jatkamaan matkaansa.
— Todella, hän lupasi meille yhtyä jälkenpäin joukkoomme eikä häntä sen koommin näkynyt ei kuulunut.
— Hän on tehnyt meille kunnian jäädä tänne.
— Kuinka! onko hän tehnyt teille kunnian jäädä tänne?
— On, herra, aivan tähän ravintolaan; me olemme hänen tähtensä varsin levottomia.
— Kuinka niin?
— Muutamien velkojen vuoksi, joita hän on tehnyt.
— Mitäs siitä! hän kyllä maksaa velkansa.