— Tule tänne vaan, elä pelkää, jatkoi Athos. Silloinkuin rupesin sinulle maksamaan, laskin kukkaroni pöydälle.
— Niin teitte, armollinen herra.
— Siinä kukkarossa oli kuusikymmentä pistole'a, missä on se nyt?
— Se toimitettiin kansliaan, armollinen herra: luultiin sen sisältävän väärää rahaa.
— No niin, hanki takaisin kukkaro, ja ota ne kuusikymmentä pistole'a.
— Mutta, armollinen herra, kanslia ei anna takaisin enää mitä se on saanut käsiinsä. Jos se olisi ollut väärää rahaa, silloin olisi vielä jotakin toivoa; vaan kovaksi onneksi olivat ne oikeita rahoja.
— Sopikaa sitten keskenänne, se ei minua liikuta, semminkin kun minulle ei jäänyt yhtään livre'ä.
— Kuulkaahan, sanoi d'Artagnan, missä on Athoksen hevonen?
— Tallissa.
— Kuinka paljo sillä olisi hintaa?