— Viisikymmentä pistole'a korkeintaan.
— Kyllä se maksaa toki kahdeksankymmentä, ota se niin kaikki on kuitti.
— Kuinka! myötkö minun hevoseni, sanoi Athos, myötkö minun Bajazet'ini? milläs sitten sotaan menen, Grimaud'illako?
— Minä olen tuonut sinulle toisen, sanoi d'Artagnan.
— Toisen?
— Niin, ja erinomaisen! huudahti isäntä.
— No jos minulle annetaan toinen pulskempi ja nuorempi, niin ota vaan vanha, ja juokaamme nyt.
— Mitä lajia? kysyi isäntä kirkastuneena.
— Sitä, jota vielä on viisitoista pulloa jälellä perimäisessä sopessa, kaikki muut pullot särkyivät pudotessani. Tuo tänne kuusi pulloa.
— Mutta onpa sitä koko tynnöri tuota miestä! mutisi isäntä mennessään; jos hän viipyisi täällä vielä viisitoista päivää ja maksaisi kaikki juomisensa, niin asiani olisivat autetut.