— Odotahan, sanoi Athos. Hän vei puolison linnaansa ja teki hänestä paikkakuntansa ensimmäisen naisen; ja, se oikeus on hänelle myönnettävä, hän kannatti erinomaisesti arvoansa.
— No entäs sitten? kysyi d'Artagnan.
— Sitten eräänä päivänä kun hän oli jahdilla miehensä kanssa, jatkoi Athos matalalla äänellä ja puhui sangen joutuun, putosi hän hevosen selästä ja pyörtyi; kreivi kiiruhti avuksi ja kun pyörtynyt oli tukehtua vaatteihinsa, repi hän ne auki puukollansa, ja silloin paljastui hänen olkapäänsä. Arvaappas mitä siinä olkapäässä oli, d'Artagnan? kysyi Athos purskahtaen nauramaan.
— Voisinko minä sitä tietää? kysyi d'Artagnan.
— Liljankukka, sanoi Athos. Hän oli merkitty.[5]
Ja Athos tyhjensi lasinsa yhdessä henkäyksessä.
— Kauhistus! huudahti d'Artagnan, mitä puhutkaan?
— Aivan totista totta. Tuo enkeli olikin paha henki. Nuori tyttö-parka oli varastanut.
— Ja mitä kreivi sitten teki?
— Kreivi oli suuri herra, hänellä oli alueessansa täysi tuomiovalta, sekä alempi että korkeampi, hän riisti vaatteet kreivinnan päältä, sitoi hänen kätensä selän taakse ja hirtti hänet lähimäiseen puuhun.