— Katsokaa osoitetta.
— Herra kreivi de Wardes.
Heti kohta tuli d'Artagnan'in mieleen tapaus Saint-Germain'issä; ajatuksen nopeudella repäisi hän kirjeen auki, huolimatta Ketty'n huudahduksesta.
— Oh, Jumalani! sanoi hän, mitä te teette, herra?
— Minäkö? en mitään, sanoi d'Artagnan, ja luki:
"Te ette ole vastannut minun ensimmäiseen kirjeeseni; oletteko siis vielä sairaana tai oletteko unhottaneet mitä silmäyksiä loitte minuun rouva de Guise'n tanssipidoissa? Nyt on tilaisuus tullut, kreivi; elkää sitä päästäkö käsistänne."
D'Artagnan vaaleni; hänen itserakkautensa oli loukattu, hän luuli rakkautensa loukatuksi.
— Rakas herra d'Artagnan-parka! sanoi Ketty sääliväisesti, puristaen uudestaan nuoren miehen kättä.
— Sinä surkuttelet minua, hyvä pienoiseni! sanoi d'Artagnan.
— Oh, kaikesta sydämmestäni! sillä minä kyllä tiedän mitä rakkaus on.