— Semmoista on aina vaikea uskoa, kaunis lapseni, vaikkapa vaan itserakkaudenkin vuoksi.
— Te ette siis usko minua?
— Minä tunnustan, että ennenkuin annat minulle jotakin todistusta sanoihisi...
— Mitäs tästä sanotte?
Ketty otti poveltansa pienen kirjelipun...
— Minulleko? sanoi d'Artagnan innokkaasti tempaisten kirjelipun käteensä.
— Ei, toiselle.
— Toiselle?
— Niin.
— Hänen nimensä, hänen nimensä! huudahti d'Artagnan.