— Te rakastatte siis paljon minun emäntääni? sanoi hän.
— Oh, enemmän kuin voin sanoin selittää! Ketty, minä olen vallan hullusti rakastunut!
Ketty huokasi toistamiseen.
— Ah, herra, sanoi hän, sepä on vahinko!
— Mitä saakelin pahaa siinä mielestäsi on?
— Asianlaita on semmoinen, sanoi Ketty, ett'ei emäntäni rakasta teitä ensinkään.
— Mitä! sanoi d'Artagnan. Olisikko hän antanut sinulle toimeksi ilmoittaa sen minulle?
— Ei suinkaan, herra, vaan minä sääliväisyydestä teitä kohtaan olen päättänyt sanoa sen teille.
— Kiitoksia, hyvä Ketty, mutta vaan hyvästä aikomuksestasi, sillä myönnäthän, ett'ei ilmoituksesi ole minulle mielihyväksi.
— Toisin sanoen, te ette usko mitä olen sanonut, vai kuinka?