— Mainio! kertoivat nuoret miehet yhteen ääneen.
— No niin, sanoi Porthos, minä riennän hotelliin ilmoittamaan tovereillemme että ovat valmiina kello kahdeksan saapumaan kardinaalin palatsille; käskekää te palvelijain sill'aikaa satuloimaan hevoset.
— Vaan minullapa ei olekkaan hevosta, sanoi d'Artagnan, mutta minä menen ottamaan herra de Tréville'ltä.
— Se on tarpeetonta, sanoi Aramis, sinä saat minulta.
— Kuinkas monta sinulla onkaan? kysyi d'Artagnan.
— Kolme, vastasi Aramis hymyillen.
— Veikkoseni! sanoi Athos, sinä olet varmaan taitavin runoseppä koko Ranskassa ja Navarrassa.
— Kuuleppas, Aramis veikkoseni, sinä et kai tiedä mitä tehdä kolmella hevosella, vai kuinka? minä en ymmärrä, minkä vuoksi olet ostanutkaan kolmea hevosta.
— En tosiaan tiedäkkään; kolmannen toi minulle tänä aamuna eräs livreetön palvelija, joka ei tahtonut ilmoittaa minulle, ken sen oli lähettänyt, vakuutti vaan saaneensa käskyn herraltansa...
— Tai rouvaltansa, keskeytti d'Artagnan.