— Tuo olento on siis koko pahahenki! sanoi Porthos, ojentaen lautasensa Aramikselle, joka leikkasi lintua.
— Ja onko tuo valtakirja vielä hänen käsissänsä? kysyi d'Artagnan.
— Ei, se on joutunut minun käsiini; en voi sanoa saaneeni sitä juuri ilman vaivatta, sillä silloin valhettelisin.
— Rakas Athokseni, sanoi d'Artagnan, en voi enää lukea niitä kertoja, joista minun tulee kiittää sinua hengestäni.
— Sinä jätit siis meidät, palataksesi hänen luoksensa? kysyi Aramis.
— Juuri niin.
— Ja sinulla on tuo kardinaalin kirje? kysyi d'Artagnan.
— Tässä se on, sanoi Athos.
Ja näin sanoen veti hän takkinsa taskusta tuon kallis-arvoisen paperin.
D'Artagnan avasi sen kädellä, jonka vapisemista hän ei edes koettanutkaan peitellä, ja luki: