— Minulla jo on, sanoi d'Artagnan.
— Minulla myös, sanoi Porthos.
— Samoin minulla, sanoi Aramis.
— No niin, laukaiskaa! huusi Athos.
Neljä laukausta kuuluivat yhtenä pamauksena, mutta neljä miestä kaatui.
Heti paikalla kuului rummun pärrytys ja pieni joukko lähestyi ryntäys-askelin.
Nyt seurasi laukaus laukauksen perästä ilman säännönmukaisuutta, vaan aina kumminkin yhtä huolellisesti tähdättynä; mutta ikäänkuin tuntien ystäväimme vähäisen lukumäärän, jatkoivat rochellelaiset ryntäystä yhä kiihkeämmässä vauhdissa.
Kolme laukausta kaatoi kaksi miestä, mutta jäännökset eivät sittenkään hiljentäneet kulkuansa.
Kun viholliset olivat päässeet vallinsarven juurelle, oli heitä vielä jälellä neljä- tai viisitoista miestä; heitä vastaan laskettiin viimeinen laukaus-sarja, mutta se ei heitä hillinnyt; he syöksyivät hautaan ja alkoivat kiivetä muurin aukkoa kohden.
— Kas niin, ystäväni, sanoi Athos, tehkäämme nyt loppu leikistä. Muurille! muurille!